Mekin palvelemme messussa

Joka Tuomasmessussa toimii useita vapaaehtoisia kirkkosalissa, mutta myös muualla. Muiden palveleminen tuo ehkäpä vieläkin suurempaa iloa kuin itse palveltavana oleminen. Voisitko Sinäkin olla joskus Tuomas-vapaaehtoinen?


irma mäkitalo

Irma Mäkitalo

Olen ollut Tuomasmessussa pikaripalvelijana, kolehdinkerääjänä, tervetulotoivottajana, sekä palveluryhmän kokoajana. Lastenhoidossakin palvelin yhden kauden sekä teejatkojen "emäntänä"
nyt muutaman kerran. 

Monissa tehtävissä olen siis ollut, vaikka sen ei tule missään nimessä olla itsetarkoitus. Itse olen vain halunnut kokeilla monia tehtäviä.

Mielestäni näissä ei ole kovinkaan paljon eroa, kaikki ovat tehtäviä, joissa kokee palvelemisen iloa. Mutta jos nostaisin jonkin tehtävän yli muiden, niin se on pikaripalvelijan tehtävä. Se koskettaa minua aivan erityisellä tavalla.

En tiedä olisinko hakeutunut tehtäviin, mutta hyvä ystäväni pyysi minua mukaan ja olen hänelle siitä hyvin kiitollinen. Se avasi minulle kokonaan uudenlaisen käsityksen Tuomasmessusta.

Kaikkiin tehtäviin on annettu hyvä koulutus. Jos on ensi kertaa tehtävässä, parina on yleensä henkilö, joka on ollut samassa tehtävässä aikaisemminkin. Apu on siis lähellä, jos on epävarma jostakin.

Kyllä tehtävissä saa mokatakin, kukaan ei voi olla täydellinen aina ja joka hetkessä. Yleensä kukaan toinen ei edes huomaa mitään virhettä tapahtuneen. Ja jos huomaakin, siitä ei sitten enempää, ketään ei sellaisesta "tuomita".

Kaikki ovat tervetulleita palvelemaan Tuomasmessuun, minkäänlaista erityisosaamista ei useimmissa tehtävissä vaadita. Halu palvella riittää oikein hyvin. Minulle palvelutehtävät ovat antaneet todella paljon. Niiden avulla pääsee kokemaan yhteyttä messuvieraisiin ja toisiin palvelutehtävissä oleviin.

Hanna Sivula

Kävin keväällä 2011 usein Aleksanterin kirkossa ja ihastuin rukousalttareihin, jotka koin hyvin puhutteleviksi. Sain niistä paljon lohtua. Aloin selvittää, ketkä alttareita rakentavat ja saisinko minäkin sellaisen tehdä. Viimein minut kutsuttiin tekemään seimeä adventtimessuun loppusyksyllä 2011. 


DSC 1632













Alussa jännitti mennä mukaan kokouksiin ja messuihin, koska en tuntenut ketään. Mutta pian aloin tutustua uusiin ihmisiin ja oli hämmentävää, että yhtäkkiä tunnistin messussa kasvoja, minua tultiin tervehtimään ja halaamaan. Pikkuhiljaa minua alettiin pyytää myös muihin tehtäviin.

Tehtäviin valmistetaan kokouksissa ja tapaamisissa ennen messua. Hyvänä apuna on ollut messukäsikirja, josta löytyy kaikkiin tehtäviin lyhyt perehdytys. Kokemukseni mukaan oma aktiivisuus ja avoimuus auttaa. Tuomaat opastavat mielellään toisiaan. Arvelen kuitenkin, että juuri tekemällä oppii. Palvelutehtävä opettaa tekijäänsä. Jokainen kerta on hieman erilainen.

Synnintunnustajana oleminen oli vaikuttava kokemus. Jännitin sitä etukäteen todella paljon. Luulen, etten olisi uskaltautunut tehtävään, jos en olisi ollut jotenkin autuaan tietämätön tehtävän suuresta merkityksestä.

Palvelutehtävissä pääsee myös aivan erilaisella tavalla tutustumaan seurakunnan jäseniin. Toiminnassa mukana ollessa sieltä saa kuin uuden perheen. Siskoihin ja veljiin tutustuminen kannattaa aloittaa jo taivaan tällä puolen. Olen kokenut, että juuri palvelutehtävissä toimiminen on auttanut minua pääsemään mukaan yhteisön jäseneksi. Olen myös saanut kauan kaipaamani mahdollisuuden palvella seurakuntaa niillä taidoilla, joita minulla on.

Tuomasmessuun saa tulla juuri sellaisena kuin on. Palvelutehtävissä toimiminen antaa enemmän kuin ottaa. Rakkaudellinen ilmapiiri kasvattaa ja opettaa, kunhan vaan on avoin. Siksi ei tarvitse osata mitään. Ei tarvitse olla mitään muuta kuin on. Voi vaan tulla ja olla. Ja ehkä jäädäkin.

Tapio Matikainen

Olen kuulunut Tuomasyhteisöön reippaat kolme vuotta.  Tällä tiellä ollaan. Minusta, satunnaisesta kirkossa kävijästä on muotoutumassa yksi Tuomasmessun lukemattomista kävijöistä ja tekijöistä.

DSC 1542Niihin tehtäviin joihin olen messun valmisteluissa osallistunut, olen saanut erittäin hyvän henkilökohtaisen koulutuksen. Periaatteena lienee: kysy, sinua opastetaan.


Yhteisö. Siinäpä mukava sana. Hyvin erilaisen elämänkokemuksen ja taustan omaavat ihmiset hakeutuvat yhteen. Katselemaan, kuuntelemaan, ihmettelemään; löytyisikö minullekin sopiva paikka jossa voisin vaikka hetkeksi riisua ne 
raskaimmat naamioni, tuntea oloni turvalliseksi ja levähtää.  

Tuomasyhteisö on kohdellut minua hyvin. Täällä on helppo hengittää. Olemisen vapaus on suuri, hengellistä ahdistelua en ole kokenut. Tuntuu siltä että että hienotunteisuus ja toisten ihmisten kunnioitus on ikään kuin loimilanka
tässä valmisteilla olevassa Tuomasmatossa. Värit ja kuviot ovat siinä hyvin monimuotoiset.

Olen ollut monissa pienissä palvelutehtävissä ja viihtynyt kaikissa. En arvota niitä toisiinsa nähden. Kaikki kannattelee kaikkea. Päämäärähän on yhteinen: rakentaa messu jossa yhteydet toimivat. Joka suuntaan. Jumala saa hoitaa meitä, ja me toisiamme.

Jos mietit…jospa minäkin...Tule mukaan. Sellaisena kuin olet. Väkevänä tai nyhverönä. Vähemmän taitavana tai kaiken osaavana, kirkastusvuorelle kavunneena tai jolta mopo on karkaamaisillaan. Mikä nyt elämäntilanteesi onkaan. Tehtäviä löytyy. Ehkä yhteyttäkin…